pysy pelko

Olen alkanut pelkäämään
mutta tälle pelolle
en halua sanoa
"pelko pois",
koska tämä pelko on
hyvää,
se suojelee minua.

Olen alkanut pelätä,
miten isoja palasia tulevaisuudensuunnitelmistani
minun on leikattava pois,
jos jatkan tätä,
miten paljon menetän,
jos tämä jatkuu vielä vuosikausia.

Eilen katsellessani lapsuuskuviani
minä ymmärsin,
mitä minulta puuttuu
ja kohta puuttuu vielä enemmän.
Minä en voi saada onnelista lapsuuttani
takaisin
mutta voin saada
läheiseni voimaan paremmin
alkamalla elää itse
ja saada sen saman
lapsenomaisen hymyn kasvoilleni,
kun vain uskallan,
uskallan ottaa harppauksen eteenpäin.

Miten paljon kaikkea olenkaan menettämässä,
miten valtavasti
olen rikkonut itseäni ja läheisiäni.
En halua syyllistää itseäni liikaa
mutta
haluan herätä
ja ymmärtää
ja nähdä.

Ja nyt minä sen vasta ymmärrän,
ihan tosissani,
täysin.
Sen, miten paljon ihanaa
minulla saattaa olla vielä edessäni
ja että jos jokin estää
haaveitani toteutumasta,
se on sairaus
ja minun on jaksettava kiskoa se
pois
juurineen.

Ja minä toivon,
että tekin jaksatte.
Koska sairaus sammuttaa niin monia valoja.

ja minä en vain vieläkään osaa keksiä otsikoita

Minulla on lähipäivinä ollut
niin monenlaisia oloja.
Olen tuntenut itseni onnelliseksi,
nauttinut pienistä asioista,
nauranut
ja tehnyt kaikkea,
mitä voi kutsua oikeaksi elämäksi.
Sen lisäksi olen itkenyt
ja pelännyt
ja tuntenut itseni niin kovin vialliseksi
ja virheelliseksi.

Täällä tuoksuu pulla,
enkä tiedä mistä se tuoksu tulee.

Ja välillä pelkään niin,
että olen vain ikuinen
lokakuu,
enkä koskaan osaa olla
täynnä valoa.