On tapahtunut yllättävä käänne.
Se on pitkä tarina,
enkä jaksa kertoa sitä

mutta

minä olen parantumassa.

En leikisti
niin kuin joskus aikaisemmin,
vaan ihan oikeasti.

Minä etenen niin pitkin askelin,
että rohkeuteni melkein pelottaa minua.

Takaisin en aio kääntyä,
en koskaan.

Tahdon kiittää kaikkia lukijoitani tuesta,
kiitos kiitos kiitos.
Toivon, että te kaikki tulisitte
vielä joskus
ymmärtämään, että terveessä maailmassa
on niin paljon parempi olla
kuin
syömishäiriömaailmassa.
Vaikka iso osa minusta on vielä
syömishäiriömaailmassa,
olen varma etten tule jättämään sinne
pientä murustakaan itsestäni.

Olen taas paljon enemmän
se
oikea Minä.

Olen kiitollinen,
että viime torstaina tapahtui jotain
ihmeellistä.
Minä tulen ympyröimään sen päivän joka vuosi kalenteristani
tästä eteenpäin.

Ja syömään sen kunniaksi
vadelman makuisen
myslipatukan.
Sillä se oli ensimmäinen asia,
jonka minä ihan oikeasti
uskalsin
syödä.

Ihana ihana elämä.