Koska minähän lupasin

Ei minun pitänyt enää olla näin hukassa. Mutta toisaalta tuskin kukaan parantuu kompastumatta välillä. Ehkä nämä ajatukset ovat ohimeneviä ja ehkä en enää kykene vajoamaan niin kauas pohjalle. Kuitenkin tunnen tekeväni väärin joka kerta pistäessäni jotain suuhuni. Oli se sitten salaattia, porkkanaa, leipää tai jugurttia. Joka kerta mietin, että olisin voinut odottaa vielä suurempaa nälkää ja että olisinhan pärjännyt ilmankin.

Ahdistaa, kun en tiedä painoani. Voin vain aavistella mitä se on ja luultavasti aavistukseni ovat yhtä hukassa kuin ajatukseni ovat tällä hetkellä muutenkin. Viime viikolla psykologimikälieenmuista sanoi, että numeroiden perusteella olen edelleen hyvin laiha mutta minusta se oli aikamoista liioittelua. Kyllähän kuka tahansa näkee, etten enää ole laiha, enkä mene rikki, vaikka se minulle sanottaisiinkin. Tai menen mutta ennemmin kuulen totuuden kuin sitä perus konemaista"älä viitti laihduttaa ku oot niiiiiiiiiiiiiiiiin laiha!!!11"- soopaa. En koe olevani vielä valmis katsomaan vaa'an näytöllä näkyvää lukua, kun minut punnitaan. Tiedän, että jossain vaiheessa olisi uskaltauduttava. ''

Syömisen on hankalaa, hankalaa ja vielä kerran hankalaa. Olen monena iltana havahtunut mielettömään nälkään ja vetänyt vielä neljännenkin ruisleipäpalan lisäksi ison annoksen jugurttia ja menettänyt sen takia yöuneni ja seuraavana päivänä syönyt hyvin hyvin minimaalisesti. Vaikka juuri minimaalinen syöminen aiheuttaa valtaisan iltanälän. Järki vain on usein aina siellä jossain kaukana, kun suunnittelen syömisiäni. En ollenkaan tiedä kuinka paljon pitäisi syödä. Vaikka ravitsemusterapeutti onkin onnistunut selventämään asiaa hiukan (olenhan käynyt säännöllisesti ravitsemusterapiassa kohta vuoden...), tahtoisin silti kuulla kokemuksia muilta syömishäiriöstä parantuvilta/parantuneilta. En tahtoisi puhua täällä kaloreista mutta haluaisin kuulla kuinka paljon saa syödä, jotta paino ei aivan varmasti lähde räjähdysmäiseen nousuun? Minkälaisilla määrillä olette aloittaneet ns. normaalimman syömisen? Tiedän kyllä, että kun syö alle kulutuksensa laihtuu ja plaa plaa plaa mutta syömishäiriöisen aineenvaihdunta ja ennen kaikkea ajatusmaailma saattaa olla vähän eri luokkaa kuin muilla. Tahtoisin syödä tasaisesti ja oikein. Toisaalta sekin tuntuu jollain tavalla sairaalta.

(tämä kuva hymyilyttää aina!)