se en ollut minä

Luen päiväkirjaani viime kesältä ja keväältä.
Avunhuutoja ja harha-askelia.

Olisimpa osannut vaihtaa suuntaa ajoissa,
vain elää.

Se oli alkua.
Olisin vielä voinut kääntyä takasin.
Olisin vielä osannut tieni kotiin eksymättä,
mutta sitten yhtäkkiä se olikin jo
aivan liian myöhäistä.
Oli turha juosta minnekään.
Jokainen suunta vei kauemmas kotoa.

En tunne olevani se sama tyttö kuin silloin.
Se sama, joka piirteli kylkiluita kouluvihkojensa kulmiin.
Se sama, joka itki kahden keksin takia
ja ahdistui karkkipussian takia sikiöasentoon
sänkynsä pohjalle.

Minä ahdistun vieläkin,
mutten enää pyri niin kovasti pienemmäksi.
Minulle kelpaisi muutaman kilon painonpudotus,
mutten jatkuvasti yritä sitä.
Se ei ole tärkein.
Rehellisesti, minulle riittää tämä.
Kunhan pysyn tässä. Tämänkokoisena.

asioita, tunteita

Olen aloittanut tämän tekstin monta kertaa.
Aloittanut, tallentanut
ja aloittanut uudestaan seuraavana päivänä.

Kesälomaan on viikko
ja minä olen päättänyt
olla välittämättä kesällä siitä mitä syön.
Minä aion unohtaa, miten kalorit lasketaan.
Aion dipata mansikoita sokeriin vaikka joka päivä
ja juoda niitäkin limsoja, joista ei ole
light-versioita,
olla liikkumatta niinä päivinä kun laiskottaa
ja mennä vaa'alle vain, kun olen varma,
ettei se ahdista
tai jos silloinkaan.

Aion elää.
Keskittyä nauttimaan elämästä.
Nauttimaan ihmisistä
ja auringosta,
nauttia musiikista festareilla,
solmia uusia tuttavuuksia
ja maata auringossa.

vappua ja pikkuisia parantumisia

Minun piti päivittää perjantaina,
mutta sanoin sitten itselleni päivittäväni lauantaina
ja nyt taitaa olla jo sunnuntai.

Vappu meni kivasti ja odotan jo nyt innolla
seuraavaa juhlapäivää, koulun päättäjäisiä,
jolloin kokoonnutaan taas samalla
monen monen kymmenen hengen porukalla.

Viini ei meinannut millään nousta päähän
ja kun se yhtäkkiä nousikin
salamannopeasti,
enkä olisi sittenkään tahtonut olla humalassa.

Kengistä irtosi pohjat
ja pussasin kaveripoikaa,
mutta kivaa minulla ainakin oli.

Olen syönyt kuin pieni sika,
mutten ole kirjannut yhtä ainuttakaan
suupalaa muistiin edes mieleeni.
Loppujenlopuksi annokset ovat olleet
kutakuinkin normaaleja:
eilen meni sukujuhlissa kaikennäköistä,
mutta minulle tuli liian töykeä olo,
kun meinasin kieltäytyä ensin kaikesta ruuasta.
Tänään olen juonut kupillisen kahvia
ja syönyt salaattia (jopa mozzarellajuustolla!)
ja ajattelin ehkä kohta ostaa jäätelön.

Mielestäni se yksi jäätelö ei tee minusta
yhtään huonompaa ihmistä.
Voin kai ostaa sen.