mietin otsikkoa 10 minuuttia ja nyt saa riittää

Ahdistus on ollut tänään aika minimissä.
Muutamaan otteseen olen ollut vähällä
pillahtaa itkuun, mutta pääasiassa oloni
on ollut hyvä.

Huomaan muuttuneeni lähiaikoina tavattoman
helposti ärsyyntyväksi ja ahdistuvaksi.
Jälkimmäinen tunne nyt ei ole minkäänalainen uutuus
minun tapauksessani, mutten senkään valtaan ole
ennen noin helposti ajautunut.

Tänäänkin lukiessani kirjaa,
minun piti juosta toiseen huoneeseen rauhoittumaan,
kun äiti häiritti keskittymistäni puhumalla
minulle jostain uudesta ompeluksestaan.

Välillä tuntuu, etteivät nuo kaksi tunnetta
ole jollain tavalla hallinnassani.
Tämänpäiväisessäkään tapauksessa en tuntenut
varsinaisesti h e n k i s e s ti minkäänlaista
ärsyyntymistä
(jos niin edes voi sanoa?),
mutta yhtäkkiä vain huomasin,
miten kädet hikosivat ja kyyneleet uhkasivat
nousta silmiini, ihan kuin joku olisi
säätänyt jonkun nappulan päälle,
kysymättä minulta lupaa.

Tänään söin pitkästä aikaa aamiasta
ja voisin melkein luvata, että syön huomenna.
Ja ainakin niin kauan, kun noita
Fitness jugurttimuroja riittää.

(Suosittelen lämpimästi, mmm nam!)