nostakaa minut pintaan

Päivät ovat taas olleet kyyneleiden nieleskelyä.
Aamulla sängystä ylös nouseminen on ahdistanut
ja oma peilikuva pilannut olon koko päiväksi.
Koulussa kuljen hengästyneenä portaita
ja katselen tunnilla sinivioletteja kynsiäni ja yritän
lämmittää jääkylmiä käsiäni.

Tänään vaatekaupan pukukopissa tajusin
näyttäväni järkyttävältä.
Silmänaluseni vihersivät niin kuin minua olisi lyöty
ja silmäni näyttivät samanlaisilta,
kun aina tieltyltä ratikkapysäkiltä kyytiin nousevien
nuorten narkkarimiesten.
Käsivarteni ja jalkani sinersivät.

Silti olin löytävinäni siinä vaatteita sovitellessani
mielin määrin ylimääräisiä kahvoja ihan koko vartalostani,
samalla kun totesin s-kokoisten legginssien olevan
vähän turhan löysät nilkoista.

Vihaan näitä alamäkiä.
Tuntuu, että olen taas vajoamaisillani.