tämmöinen torstai

Päätin lähteä tänään kaupungille virkistymään
saatuani kokeen valmiiksi koulussa
ja kirmattuani kotiin lepäämään hetkeksi.
Heitin tarvittavat tavarat kangaskassiin
ja pian seisoinkin ratikkapysäkillä,
jolla satuin törmäämään erääseen
joillain samoilla kursseilla olevaan tyttöön
ja juteltiin hetki.

Ratikassa kaikki yksinäiset penkit oli varattu
ja jouduin istumaan koko matkan jonkun pojan vieressä.
(Siiiiiis hirveeeeetä!! :------OO)
Olen aina ollut sitä sorttia, joka vaikka seisoo ennemmin
kuin istuu jonkun vieressä.
Väsyneenä saatan rohkaistua ja istahtaa
jonkun viereen
mutta harvemmin rohkenen ikkunapaikalle pelkäämään
millainen vieruskaveri seuraavalla pysäkillä saattaa odottaa.

Löysin eräästä lempivaatekaupastani ihanan paidan
ja koska en ollut aikoihin ostellut riepuja edes kirppareilta,
soitin ujosti äidille ja pyysin pientä rahallista avustusta,
jonka myös sain.
Oi kiitos.

Samaisessa kaupassa törmäsin myös
erääseen ennen ehkä minulle läheisimpään ystävääni,
jota en ollut nähnyt viikkoihin.
Välillämme on ollut jotain pikkuruista suuttumuksentapaista,
tosin tietääkseni ainoastaan omalta osaltani
ja tuntui omituiselta päätyä yhtäkkiä kahvittelemaan.
Podin pientä huonoa omaa tuntoa,
kun olin yhtäkkisesti kuin mitään ei koskaan olisi sattunutkaan,
mutta toisaalta hyvä näin.
Pitää sitä jollain tavalla antaa anteeksikin,
kun toinen kerran selvästi yritti olla kiva.

Kotona kävin suihkussa,
join monta lasillista mehukeittoa,
katselin tv:stä jotain dokumenttia
ja päädyinpä tietysti lopulta avaamaan koneen.

Olo on ollut ihan hyvä.
Eilen illalla ahdisti hetken,
kun äiti yritti nätisti tarjota viineriä ja sämpylää
ja tuli taas niin häviäjäfiilis,
kun päädyin tunkemaan ne pakastimeen odottamaan lauantaita.
Tiedän, että äidille tuli paha mieli.

Nyyh.