tiistai 29. syyskuuta 2009
masussa koko maailma, mmm!
Olen ottanut pienen askeleen eteenpäin.
Olen oppinut huomaamaan, miten paljon
paremmin jaksan, kun olen syönyt.
En palele, enkä tunne itseäni joka
sekunti ahdistuneeksi.
Välillä saatan jopa unohtaa
kokonaan ruuan ja siihen liittyvät ongelmani.
Siltikään en ole vielä osannut täysin
ottaa tästä opikseni.
Eilen illalla sallin itselleni iltapalan
koko päivän syömättömyyden päätteeksi
ja yritin tsempata itseäni ajattelemaan,
että on vain rohkeutta uskaltaa syödä.
Ahdistus nousi sitä mukaan korkeammalle,
mitä useamman suupalan olin niellyt,
muttei se kuitenkaan päässyt muuttumaan
aivan sietämättömäksi.
Pystyin hallitsemaan sitä.
Mentyäni kuitenkin nukkumaan,
en voinut olla pursitelematta
muka turvonnutta mahaani ja nieleskelin kyyneleitäni.
Nukuin koko yön katkonaisesti
ja heräilin jatkuvasti ruokaan liittyviin painajaisuniini,
kuten aina syötyäni omasta mielestäni
liikaa/väärään aikaan/väärässä paikassa/
väärää ruokaa/ muuten vain millä tahansa tavalla väärin.
Jos en illalla vielä osaa ahdistua päivän syömisistäni,
kaikki tuntuu kostautuvan viimeistään yöllä.
Se on inhottavaa, koska en toistaiseksi ole keksinyt,
millä keinolla kykenisin vaikuttamaan uniini.
En kai millään.
Täytyy kai vain totutella näkemään unia siitä,
kuinka syön koko maailman ja itken omaa lihavuuttani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Se helpottaa, lupaan sinulle että unet helpottavat kun opettelet vain pikkuhiljaa syömään ja olemaan kokematta ahdistusta siitä että annat kehollesi sitä mitä se normaalisti toimiakseen päivittäin tarvitsee.
VastaaPoistaSe helpottaa, kun vain jaksat sitkeästi yrittää.
Tiedän juurikin tuon tunteen mitä kuvailit, juurikin ne kaikki painajaiset, mutta tiedän myös että niistä voi päästä eroon. En itsekään ole vielä täysin kuivilla, mutta satunnaisten huonompien päivien/kausien ohella voiton puolella jo.
Voimia hirveästi <3
Hyvä että silti söit, vaikka se tuntuikin vähän epävarmalta. Ensi kerralla se sujuu taas vielä helpommin.
VastaaPoistaTiedän tuo ahdistuksen tunteen. Se on kavala ja pyrkii mieleen koko ajan, mutta sitä voi oppia sietämään ja kestämään päivä päivältä enemmän. Pitää vain syödä, että pysyy hengissä-vaikka se tuntuu tuhoavan koko maailman.
VastaaPoistaJatka yrittämistä ja keksi itsellesi joku "porkkana" jota tavoitella ja pyri aina sitä kohti niin pääset vielä pitkälle. Ja porkkanalla tarkoitan vaikka hyvää oloa syömisen jälkeen, en kilomääriä.
Voimia ♥