Koko viikonloppu on ollut kamalan laimea,
tylsä, ankea ja harmaa.
Olen vain istunut ja odottanut.
Odottanut jotain olematonta.
On niin hirveää huomata,
että kaikki ajatukset pyörivät painon ympärillä
ja kun ne yrittää karkoittaa,
ei yhtäkkiä enää olekaan mitään ajateltavaa.
Olen yrittänyt lukea, katsoa leffoja, kirjoittaa ja piirtää,
mutta kaiken olen jättänyt kesken, luovuttanut.
En tahtoisi huolestuttaa läheisiäni
ja yritän vain niellä kaiken.
Välillä käyn vessassa itkemässä
ja palaan taas hymyilleen.
Tyhmä tyhmä viikonloppu.
No et ole ainoa. Mullakin elämä pyörii painon, ruuan ja sen kaiken kontrolloinnin ympärillä. Siitä ei pääse irti tai jos pääsee niin yhdeksi ohikiitäväksi hetkeksi ja sitten kaikki palaa voimakkaampana...Voimia <3
VastaaPoista