Paha mieli.
Minua pelottaa se tosiseikka,
etten ehkä koskaan tule parantumaan
ilman apua.
En koskaan suhtautumaan normaalisti
ruokaan ja vartalooni,
syömään suklaata hyvällä omalla tunnolla,
unohtamaan kaloreita,
liikkumatta pakosta ja
syömään muiden nähden tuntematta häpeää
ilman, että joku auttaa minut ylös.
Mutta voiko joku tosiaan auttaa minua?
Onko psykologeilla ja ravitsemusterapeuteilla
taikasanoja, joilla he muuttavat ruuan minulle
vihollisesta ystäväksi?
Ilman omaa tahtoa
tästä ei koskaan parannuta.
Mutta entä jos vain on niin iso,
että ansaitseekin tätä
vielä
kauan?
voi sinua. ikävä kyllä olen itse juuri samassa jamassa.
VastaaPoistahaluaisin niin auttaa sinua. mutta omakin ruokahaluni on kadonnut jonnekin.
toivottavasti jakselet. <3
en osaa sanoa ammattiavun tarpeellisuudesta, mutta ehkä sitä kannattaa kokeilla. jos se ei auta, niin ainahan voi irrottautua siitä, eikös?
VastaaPoistakiitos, voi miten ihanalta sanalta lokakuu kuulostaa.
VastaaPoistakirjoitat niin kauniisti
VastaaPoistapidän kirjoituksistasi ja sen
sisällöistä. jatka vain minä seuraan
ja yritän ''tutustua'' sinuun tekstejesi
perusteella ja koittaa saada sitten
jotain järkevää sanaa sinulle.. olet
sen ansainnut.