Välillä unohdan sairastaa.
Tiedättehän.
Unohdan, että minun pitää olla pieni anorektikko.
Sitähän minä kokoajan haluankin.
Unohtaa tämän kaiken
ja parantua.
Mutta miten voi parantua,
kun tuntee syyllisyyttä jo siitä,
että lakkaa hetkeksi ajattelemasta
koko sairautta?
Ruoka ahdistaa ahdistaa ahdistaa,
mutta olen rohkea ja syön,
vaikka se tuhoaa tuhoaa tuhoaa,
tekee pahaa.
En tarvitse ruokaa.
Olen jo tarpeeksi iso.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
jokaisen pitää syödä.
VastaaPoistavoi sinua. en enää osaa sanoa mitään muuta kuin toistaa sitä mitä olen edellisissä kommenteissani sanonut.
ei laihuus ole onnellisuuden salaisuus. sinä voit olla kaunis laihtumattakin. olet kaunis jo nyt. ethän kuihduta itseäsi?
paljon voimia.
Tarvitset ruokaa.
VastaaPoistaOlet tyttö, joka tahtoo nähdä auringon.