sunnuntai 8. helmikuuta 2009
se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta
Olisipa niin ettei nälkää olisi olemassa.
Katoaisipa ruokahalu edes päiväksi.
Voisipa vain painaa nappulaa
naps
ja muuttua sopivan kokoiseksi.
Saada siivet ja lentää tuuleessa
ja lentää vaikkei tuulisikaan.
Ulkona on niin ankeaa,
etten tahdo katsoa.
En tahdo nähdä tummaa taivasta,
enkä märkää asfalttia.
Olisipa niinkin,
että elämänsä ja itsensä oppisi hyväksymään
ja rakastamaan kaikkea hyvää
niin paljon ettei muistaisi itkeä.
Jaksaisi olla niin hyvä ja ihana,
ettei tarvitsisi pyytää koskaan anteeksi.
Mutta ei kukaan voi olla niin täydellinen.
Paha mieli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi siuta.
VastaaPoistapaljonpaljon voimia ja haleja. <3