sinä olet paras

Olen taas miettinyt kokonaan uuden blogin
aloittamista tai koko bloggaamisen lopettamista.
En loppujenlopuksi osaa sanoa,
onko tästä blogista minulle hyötyä vai haittaa.
Yleensä jos vähänkin epäilyttää,
saattaisi olla parempi vain lopettaa.
Yritän vielä.

Viimeaikoina olen deletoinut koneeltani
kuvia kuolemanlaihoista tytöistä ja kylkiluista
ihan silkasta ällötyksestä.
Olen katsellut kuvia malleista ja
ihaillut eniten niitä,
joiden kylkiluut eivät tunkeudu ihon läpi
yhtä pahasti kuin toisten.

En ole kestänyt katsella thinspiraatiokuvia
(sattuu sanoa koko sana).
En koe minkäänlaista tarvetta niille.
Tuntuu ainoastaan pahalta katsella,
kun joku voi niin pahoin.

Myös käsitykseni itsestäni on muuttunut
parempaan suuntaan.
Toki näen yhä usein harhoja peiliin katsoessa,
mutta esimerkiksi eilen siivotessani vaatekaappia
en voinut kuin nauraa ja ihmetellä
löytäessäni ison L-kokoisen paidan,
jonka ostin ajatellen sen olevan
ehkä vähän pieni ja lyhyt.
Se ylettyi polviin asti ja oli sellainen teltta,
etten tiedä soveltuuko se edes yöpuvuksi.

Vielä minä nousen tästä ja opin
arvostamaan itseäni.
Ainakin nyt tuntuu siltä.

Tässä on upeita tyttöjä:








Nyt, kun olen päässyt itse tähän pisteeseen,
tahtoisin niin auttaa teitä.
Tiedän vain kokemuksesta, miten vaikeaa
ystävien auttavaan käteen on usein tarttua
ja miten vaikeaa on uskoa
heidän sanoessaan, että
sinä
olet
hyvä.

Muttakun sinä olet varmasti hyvä.
Omalla tavallasi paras.

Ette voi tietää,
miten ihanalta tuntuu,
edes hetken uskoa ihanien läheistenne sanoja
ennen kuin kokeilette.
Syömishäiriö on sairaus.
Se mitä näet peilistä, ei mitä luultavimmin
ole se, mitä sinä oikeasti olet.

Oikeasti olet täydellinen.