Voisin kliseisesti todeta, ettei
mikään tunnu enää miltään,
mutta se menisi ehkä liioittelun puolelle.
Kyllä minä tunnen paljon kaikkea,
mutta heikommin ja hauraammin kuin ennen.
Kun olen surullinen,
en enää kykene purkamaan kaikkea ulos
samalla tavalla.
Tunnen kyllä välillä valtavan voimakkaita
onnen tunteita,
mutta surusta on tullut ihan omituista.
Tiedän, ettei selityksessäni ole päätä
eikä häntää,
joten näin lyhyesti sanottuna
en enää osaa itkeä silloin kun pitäisi.
Olen myös huomannut,
että noin 99,9% kaikesta tuntemastani
pahasta olosta johtuu ruuasta.
Voin fyysisesti pahoin paastotessani,
mutta antaessani itselleni luvan syödän
unohdan mitä tarkoittaa kohtuus
ja hautaudun sen takia peiton alle itkemään
ja lupaan hylkääväni rakkaan ystäväni ruuan
ikiajoiksi.
Vointini on huomattavasti parempi
kuin esimerksi talvella.
Olen täynnä elämäniloa,
mutta ruoka pilaa kaiken.
Tottakai tiedän, ettei laihduttamisella
ainakaan paranneta syömishäiriöitä,
mutten yksinkertaisesti enää tiedä,
mitä tekisin.
Ymmärrän jotenkin selittämättömällä tavalla sinua. Kun yrittää, yrittää tosissaan syödä sen kolme tai kaksi ateriaa, siis ihan kunnon ateriaa hiilareineen kaikkineen, niin pää täyttyy haukkuvista kommenteista. Ja kun vatsa täynnä raahautuu lukemaan hyvää kirjaa, tietää, ettei ole senkään arvoinen, sillä oikeasti pitäisi olla juoksemassa tai oksentamassa.
VastaaPoistaJa tiedän, miten hankalaa olisi pakottaa itsensä lopettamaan laihduttaminen. Varsinkin, kun on loppujen lopuksi ainoa, jonka mielipiteellä on väliä ja yksin.
Hmm.. En oikein osaa sanoa muuta kuin että koeta jaksaa. Ethän luovuta?
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi. Harmi, että tunnet kateutta, sillä se on ihan turhaa. Eihän sairaudessa pitäisi olla mitään hienoa.
VastaaPoistaMinä neuvoisin sinua hakemaan apua. Olet varmaan itsekin huomannut, että yksin on kovin vaikeaa jaksaa. Ei kenenkään tarvitsisi yrittää itsekseen, tarvitsisit jonkun ihmisen tai tahon, johon nojata. Avun hakeminen voi tuntua vaikealta, mutta vain pakenemalla et pääse ongelmistasi yli etkä ympäri.
Minä kyllä ymmärrän sinua.
"Olen myös huomannut, että noin 99,9 % kaikesta tuntemastani pahasta olosta johtuu ruoasta."
VastaaPoistaSama täällä, ja se on niin valitettavaa.
Ehkä me vielä joskus pääsemme tästä yli, mutta ainakaan minun kohdallani se aika ei tunnu olevan vielä.
Heitin sinua muuten haasteella.
VastaaPoistahttp://femiantiedostukset.blogspot.com/2009/07/challenge.html