hymystä toiseen hymyyn

Puin aamulla päälleni tunikan,
sukkahousut ja shortsit.
Luulin matkalla,
että olin unohtanut laittaa shortsien napin kiinni.

En ollut unohtanut.

Olet kutistunut.
(Sanoo järki.)

Et helvetissä ole, ainakaan vyötäröltä.
(Sanovat silmät ja se osa minussa,
joka jatkuvasti vain pyrkii ja pyrkii pieneksi keijuksi.)

Olen laihtunut viime keskiviikosta

hmm

kolme kiloa.

Ja olen ihan kauhuissani,
koska se ei näy.

Tein tänään hyvää ruokaa
ja söin sen päälle vielä patonkia.
Hetken aikaa oli kamalan terve olo
ja hymyilytti,
mutta sitten pilasin kaiken
ja tunsin taas,
miten ruoka paisui sisälläni
niin, että se työntyisi pian
vatsani läpi.

Ja minä menin
ja oksensin.

Ja minua harmitti.

Tein äsken netissä semmoisen testin,
jossa piti syöttää semmoiseen laskuriin
paino ja pituus ja valita kuvassa olevista naisista se,
millaisena itsensä näkee ja se millaiseksi haluaisi.
Valitisin suht normaalikokoisen, terveellä tavalla vähän pyöreän naisen
omaksi vartalokseni ja halusin olla
se pienin.
Laskurin mukaan olin se jo.

Se tuntui kamalan oudolta.

Nyt menen syömään
välipalakeksin.