Otin jääkaapista ensimmäisen jugurtin,
mikä käteeni sattui
ja vilkaisin kalorimäärän,
enkä reagoinut mitenkään,
vaikka moinen purtilo sisälsikin kaloreita
kaksinkertasen määrän vakiojugurttiini verrattuna.
Aamutunneilla koulussa en miettinyt,
mitä söisin kotona iltapäivällä.
Söin kotona lautasellisen keittoa
ja pieni ahdistus käväisi, mutta voitin sen.
Olen aina ollut listaihmisiä,
suunnitellut kaiken paperille.
Olen vasta viimeaikoina tajunnut,
miten paljon se on hidastanut parantumistani,
terveiden ajatusten hyväksymistä ja kaikkea.
Jospa kokeilisin elää vähän vapaammin,
ilman edellisiltana tehtyjä ruokalistoja?
Hyvä tyttö! Ei enää listoja! Itekin ole lista ihmisiä. Kirjoitan yhä enemmän ja enemmän suunnitelmia, liikuntalistoja, kaloritaulukkoja ja ruokasuunnitelmia. Lasken kalorit ja liikunnat. Mietin päivän tarkalleen. Ja yhä uudelleen ja uudelleen mietin suunnitelmia. Ei, ei pitäisi antaa vain mennä. *Jaksamista*
VastaaPoistaTäälläkin pieni listafriikki tunnustautuu. Ne todellakin voivat vai pahentaa oloa, luoda valheellista turvallisuuden ja hallinnan oloa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. En tiedä mitä teen blogilleni... En ole aivan varma, ruokkiiko se vain negatiivisia ajatuksiani tai onko siitä enää hyötyä. Elämäni on muuttunut, suurestikin, ja vain hyvään suuntaan. Tuntuisi ehkäpä hassulta jatkaa vanhan blogin kirjoittelua, kun jotenkin olen aivan.. uusi. Katsellaan rauhassa. :)
Listaaminen ja liiallinen suunnittelu estävät sinua elämästä elämääsi. Jotkut ihmiset tykkäävät tietty tehdä tarkkoja suunnitelmia kaiken suhteen, mutta elävätkö nuo ihmiset oikeasti? Osaavatko he heittäytyä ja antaa tuulen viedä?
VastaaPoistaKokeile, jäät koukkuun vapauteen. :)
Ihana postaus, tuttu tunne jostain kaukaa :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, olen otettu <3
Voimia, yritä jatkaa samaan malliin!